Novascotiannoutaja

FCI:n 24.6.1987 hyväksymä rotumääritelmä

Yleisvaikutelma:

Keskikokoinen, voimakas, tiivis, tasapainoinen ja lihaksikas koira. Luusto keskivahva tai vahva.

Ominaispiirteet:

Novascotiannoutaja on erittäin reipas, valpas ja päättäväinen. Monilla niistä on hieman surumielinen ilme, kunnes ne pääsevät työhön, jolloin niiden katse muuttuu keskittyneeksi ja innostuneeksi. Työskennellessään koira liikkuu nopeasti ja syöksähtelevästi pää miltei selkälinjan tasolla ja runsashapsuinen häntä jatkuvassa liikkeessä.

Luonne:

Erittäin älykäs, helposti koulutettava ja hyvin kestävä. Vahva ja taitava uimari, synnynäinen ja sisukas noutaja sekä maalla että vedessä. Koira säntää juoksuun heti saadessaan pienimminkin merkin siitä, että sen odotetaan noutavan jotakin. Suuri noutohalu ja leikkisyys ovat välttämättömiä ominaisuuksia novascotiannoutajan työssä.

Pää:

Puhdaslinjainen ja hieman kiilamainen. Leveä kallo-osa vain hieman pyöristynyt, niskakyhmy ei ulkoneva, posket litteät. Pään tulee olla suhteessa koiran rungon kokoon. Otsapenger melko loiva. Kuono kapenee suorassa linjassa otsapenkereesta kirsuun. Alaleuka vahva, mutta ei liian silmäänpistävä. Kuonon alalinja lähes suora huulten kulmasta leukaluun kulmaan, ja kuonon syvyys on otsapenkereen kohdalla suurempi kuin kirsun luona. Karva kuonossa Iyhyttä ja ohutta. Kirsu kapeneva ja sieraimet avoimet. Huulet melko kuivat, eivät raskaat ja riippuvat, vaan muodostavat sivulta katsoen loivan kaaren.

Silmät:

Kaukana toisistaan, mantelinmuotoiset ja keskikokoiset. Väri vaihtelee menpihkasta ruskeaan. Ilme ystävillinen, valpas ja älykäs. Luomien väri sama kuin huulten.

Korvat:

Kolmionmuotoiset, keskikokoiset, korkealle ja taakse kiinnittyneet. Korvan tyvi vain hieman kohollaan. Hapsutus korvan takaosassa runsasta, korvan pyöristyneessä kärjessä karva on Iyhyttä.

Purenta:

Leikkaava, täysi hampaisto. Leukojen tulee olla tarpeeksi vahvat kookkaan linnun kantamiseen, ja pehmeäsuisuus on tärkeä.

Kaula:

Lihaksikas, keskipitkä ja kuiva, ei löysää kaulanahkaa.

Eturaajat:

Lavat lihaksikkaat, lapaluut viistot ja tiiviit, niin että selvä säkä liittyy kauniisti Iyhyeen selkään. Lapaluu ja olkavarsi miltei samanpituiset. Kyynärpäät tiiviit, ne eivät saa kääntyä sisään eivätkä ulos, ja ne liikkuvat suoraan rungon myötäisesti. Eturaajat yhdensuuntaiset, suorat ja vahvaluustoiset. Ranteet vahvat ja hieman vinoasentoiset. Käpälät keskikokoiset, tiiviit ja pyöreät, varpaiden välissä selvä ihopoimu (räpylä). Varpaat kaarevat ja polkuanturat paksut. Kannukset voidaan poistaa.

Runko:

Rintakehä syvä, kyynärpäihin ulottuva. Kylkiluut kaarevat. Selkä Iyhyt ja suora, ylälinja tasainen, lanne vahva ja lihaksikas. Runko ei saa olla tynnyrimainen eikä litteä. Vatsaviiva nousee kohtuullisesti.

Takaraajat:

Lihaksikkaat, leveät ja vahvat. Taka- ja etukulmaukset tasapainossa keskenään. Reidet hyvin lihaksikkaat. Reisi- ja sääriluut miltei samanpituiset. Polvikulma selvä, kinner matala. Kintereet eivat käänny sisään eivätkä ulospäin. Ei kannuksia.

Häntä:

Häntä seuraa lantion luonnollista, loivaa kaltevuuskulmaa, Tyvestä paksu, näyttävä ja runsashapsuinen. Viimeinen nikama ulottuu vähintään kintereeseen. Koira voi kantaa häntäänsä selkälinjan alapuolella paitsi ollessaan valppaana, jolloin häntä kaartuu korkealle selän ylle koskettamatta kuitenkaan koskaan runkoa.

Liikkeet:

Liikkeissä yhdistyy voima, jäntevyys ja eloisuus. Etuaskel on pitkä ja takaraajan työntö voimakas. Käpälät eivät saa kääntyä sisään- eivätkä ulospäin, raajat liikkuvat yhdensuuntaisesti. Vauhdin lisääntyessä raajat siirtyvät samalle Iinjalle (yksijälkisyys) ylälinjan pysyessä suorana.

Karvapeite:

Novascotiannoutaja on jalostettu noutamaan jäisestä vedestä ja sillä tulee olla vettä hylkivä, kaksinkertainen, keskipitkä ja -pehmeä karvapeite. Aluskarva pehmeä ja tiheä. Turkki voi lainehtia hieman koiran selässä, mutta on muuten suora. Talvella turkki voi joskus muodostaa pitkiä, avoimia kiharoita kaulalla. Hapsut ovat pehmät kaulalla seka korvien ja reisien takana. Eturaajoissa on kohtuullisesti hapsuja.

Väri:

Jonkinvivahteinen punainen tai oranssi. Hapsuissa ja hännän alapuolella karva on vaaleampaa. Yleensä koiralla on valkoinen merkki vähintään yhdessä seuraavista kohdista: hännänpää, käpälät (ei ranteen yläpuolelle ulottuva), eturinta tai kuononselkä ja otsa. Hyvää koiraa ei pidä rangaista valkoisten merkkien puuttumisesta. Kirsun, huulten ja silmäluomien värin tulee olla turkin väriin sopiva lihanväri tai musta.

Koko:

Ihannekoko 18 kk täyttäneillä uroksilla 48-51 cm, nartuilla 45-48 cm. Kolmen senttimetrin poikkeama ihannekorkeudesta kumpaan suuntaan tahansa sallitaan. Painon tulee olla suhteessa koiran kokoon ja luustoon. Ohjeellinen paino: täysikasvuiset urokset n. 20- 23 kg, nartut 17-20 kg.

Virheitä:

(rangaistaan suhteessa virheen asteeseen)

Yli kolmen senttimetrin poikkeama ihannekorkeudesta
Yläpurenta
Liian Iyhyt häntä; koukkuhäntä; häntä joka kaartuu niin paljon että se koskettaa selkää
Massan puute aikuisella koiralla
Kovera tai kupera pään ylälinja
Jyrkkä otsapenger
Isot, pyöreät silmät
Kirsu, silmänympärykset ja silmät väärän väriset
Vaaleanpunainen kirsu
Hajavarpaiset tai matalat tassut, liian pehmeät ranteet
Avoin turkki
Kaareva tai notko selkä, heikko lanne
Häntä selkälinjan alapuolella koiran liikkuessa

Hylkäävät virheet:

Valkoinen väri lavoissa, korvien luona, niskassa
Hopeinen tai harmaa väri tai mustat alueet turkissa
Varpaiden välissä olevien ihopoimujen puuttuminen
Alapurenta, vino purenta
Arkuus aikuisella koiralla
Laikullinen kirsu
Yläpurenta
Muut värit kuin punaisen tai oranssin vivahteet