Kennel Ferrafox

Ensimmäinen Ferrafox pentue syntyi 21.1.2009. Seuraava pentue mahdollisesti vuonna 2010 Ferralle.

Capsi, Willa, Ferra & Pia

Olin tiiviisti mukana Capsin ensimmäisen ja ainoan pentueen suunnittelussa, mutta nyt vihdoin oli ensimmäisen Ferrafox-pentueen aika! Pennuilla alustavan arvion perusteella odotusten mukaisesti runsaasti riistaviettiä, hyvää yhteistyökykyä ja vähän sirompaa rakennetta. Lisätietoja ensimmäisestä Ferrafox-pentueesta.

Kasvattamani pennut rekisteröidään Kennelliitossa, tunnistusmerkitään ja tarkastetaan ennen luovutusta, ostajat liitetään Suomen Novascotiannoutajat ry:n ja Suomen Noutajakoirajärjestön jäseniksi ja mukaan tulee runsas tietopaketti ja jatkuva "asiakastuki" :-).

Kasvatustyön taustoja ja tavoitteita

Ensimmäisen tollerini otin vuonna 1998. Vuodet ensimmäisen tollerini kanssa olivat antoisia ja erityisen opettavaisia, niin hyvässä kuin pahassakin. En olisi koskaan arvannut että hurahdan tollereihin näin pahasti :-).

Suoritin kasvattajan peruskurssin v 2002, saman vuonna kun Capsi syntyi. 2003-2005 toimin pentuvälittäjänä, 2006 lähtien olen ollut jalostustoimikunnassa ja 2007-2008 olen toiminut jalostustoimikunnan puheenjohtajana ja yhdistyksen jalostusneuvojana. Jalostustoimikunta-aikana olen käynyt Kennelliiton järjestämät jalostusneuvojan peruskurssin sekä jatkokurssin.

Harrastuspuolella olen useaan otteeseen ollut koulutusohjaajana nou/nome-puolella niin aluetreeneissä kuin tollerileireilläkin. Olen toiminut kouluttajana myös agilityssa. Olen suorittanut nou/nome koulutusohjaajakurssin sekä agilitykoulutusohjaajan peruskurssin.

Ammatiltani olen lääkäri ja viime vuodet olen ollut töissä vanhainkodissa, missä Capsi on saanut toimia uskollisena apulaisenani. Capsi saa työpäivän aikana usein paljon herkkuja, mutta ansaitsee ne moninkertaisesti hyvillä töillään. On aika liikuttavaa seurata kuin vaikeasti muistisairas "kommunikoi" koiran kanssa, reaktiot koiraan on jotain yksittäistä tapausta lukuunottamatta vain positiiviset.

Tollerien kasvatuksessa pyrin pitämään kiinni samoista periaatteista kuin etsiessä koiraa itsellenikin. Tärkein minulle on luonne, jos se ei ole kohdallaan, ei millään muullakaan ole merkitystä. Välittömästi luonteen perässä tulee terveysasiat. Tollereiden vitsauksena on autoimmuunitaudit eikä niiden suhteen kukaan uskalla antaa takuita, joskus sairauksia tulee vaikka kaiken on tehnyt "oikein", mutta siitä huolimatta ei turhia riskejä saisi ottaa. Koirien taustat on tunnettava ja aina pätee sääntö "better the devil you know than the devil you don't". Mitkään linjat tai suvut eivät ole vapaita ongelmista, mutta on paljon sukuja joiden koirista harva loppujen lopuksi tietää yhtään mitään.

Kolmantena arvostan metsästysominaisuuksia. Vaikkakin asun Helsingin ydinkeskustassa, haluan että tollerit rotuna säilyttävät metsästysominaisuutensa. Metsästysharrastuksissa on ihana nähdä kun koira todella palaa asialle, tuntuu siltä että se on todella onnellinen saadessaan tehdä asioita jotka sillä on "geeneissään". Metsästysharrastuksien lomassa tulee vietettyä aikaa luonnossa ja koirakin vetää hyvän koulutussession päälle yleensä varsin makoisat unet. Suurin osa tollereista tykkää yleensä noutaa, mutta riistainnossa on selviä eroja, joitakin pitää ihan jarrutella ja rauhoitella ja joitakin ei saa kunnolla noutamaan riistaa vaikka mitä tekisi. Palauttaminen ohjaajalle täytyy melkein kaikille opettaa, mutta senkin on huomannut että joillekin koirille se käy helpommin ja joillakin taas on enemmän sitä vähemmän toivottua omimishalua.

Jos kaikki edellämainitut toiveet koiran suhteen on jo huomioitu ja edelleen on lupa jotain toivoa, niin toivon että kasvattamani tollerit ovat tollerin näköisiä :-). Näyttelyissä palkitaan useimmiten näyttävän näköisiä tollereita, onhan ne toki usein varsin komeita, mutta omaan makuuni sopii paremmin hieman urheilullisempi, sirompi ja ketterämmän näköinen malli, jonka kuitenkin on oltava sopusuhtainen ja ilmeeltään tyypillinen.

Terveiset pentua etsivälle

Tolleria sanotaan usein haasteelliseksi roduksi, ja ettei se sovi ensimmäiseksi koiraksi. Jos pentu ja uusi omistaja "sopivat hyvin yhteen" niin todennäköisesti myös innostunut ensikertalainen pärjää ihan hyvin tollerin kanssa. Kaikki on joskus olleet ensikertalaisia ja pitkäkään koirakokemus ei ole mikään tae hyvästä lopputuloksesta.

Tolleri on ehdottomasti parhaillaan harrastuskoirana, pelkkä lenkkeily, pallonheitto ja kaverien kanssa telmiminen ei mielestäni riitä harrastusvalikoimaksi. Hyvä peruskoulutus kantaa hedelmää koko koiran loppuelämän ajan. Aiempaa harrastus- tai koekokemusta ei tarvitse olla, mutta etenkin ensimmäisen tollerin kanssa on mielestäni tutustuttava avoimin mielin eri lajeihin ja mielellään etenkin niihin rodunomaisiin (riistatreenit, verijälki).

Kasvattajana olen hyvin motivoitunut auttamaan kaikissa kasvattien koulutukseen liittyvissä asioissa. Tavoitteenani on tavata kasvatteja säännöllisesti koulutuksen ja muun sosialisoinnin merkeissä.

Suosittelen pennuista kiinnostuneille Tolleriyhdistyksen laatimaa lukupakettia "Pennunosto-opasta".

Pia Kurimo
050 3312988
pia@ferrafox.net